Hannu Suntio kasvatuksen ja opetuksen puolesta

Kirjoita some-runo, nelisäkeinen aita!

2015-01-30T16:24:00+02:00

Olen kehitellyt uuden runolajin, joka sopii niin nuorille kuin vanhoillekin. Se on lyhyt ja ytimekäs, siis yksisäkeistöinen ja nelisäkeinen. Kolmas säe kirjoitetaan yhteen ja sen alussa on aihetunniste, risuaita, hashtag. Tästä jemptistä runomuodosta, -formaatista, voi kehitellä pidempiäkin, vapaamuotoisia sovelluksia. Pääsääntöisesti koko runo kirjoitetaan pienillä kirjaimilla ilman välimerkkejä tuota yhtä risuaitaa lukuun ottamatta. Tämä sana-aita, lyhyesti aita on kuin maailmaan heitetty höyhen, avoin alusta ja lopusta. Se pysähdyttää äärelleen koskettamaan olemisen rakkautta, pohtimaan elämää.

Ensimmäinen säe on kaksisanainen, alkusointuinen ja sisältää paikan metaforan, esimerkiksi: majassa maininkien.

Toinen säe on toiminnallinen ja kaksisanainen sekä arvoituksellinen, mielenkiinnon virittävä lause. Toinen sanoista on predikaattiverbi, esimerkiksi: pursi kulkee.

Kolmas säe on sosiaalisesta mediasta poimittu tai keksitty subjektiivinen elämäntotuus tai -viisaus, alkaa hashtagilla; sanat kirjoitetaan yhteen, esimerkiksi: #elämäonhyvä

Neljäs ja viimeinen säe esittelee yleisesti tai harvoin nimeten toimijan, subjektin elämässään, esimerkiksi: neidon vaeltaa

Siis tässä koko esimerkkiaitani ja sen tulkinta:

majassa maininkien pursi kulkee #elämäonhyvä neidon vaeltaa

Metafora maja johdattelee lapsuuteen: salaperäiseen, rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan. Nyt rakennusaineena on kuitenkin vesi, meri, joka voi olla hyvinkin myrskyinen niin kuin elämäkin. Läsnä on seikkailua, vaaraa; ihmiselon moninaisuutta jumalankeinussa. Pursi on kohtalo, aavemainen ja arvoituksellinen, merellä ääretön tie, jolla kulkeminen tarjoaa myös suunnatonta rikkautta. Navigare necesse est, vivere non est necesse - ja tarjolla on hyvä elämä. Kippari paljastuu, todetaan kuin niin monen laivan keulaveistos.

JOUSTAVUUTTA JA JATKUVUUTTA TUNTIJAKOON

2012-02-22T16:34:01+02:00

Valtiovalta, opetushallitus ja muutkin organisaatiot ovat taas kuluttaneet paljon rahaa ja muita resursseja perusopetuksen oppituntien nimiksi ja määriksi. Lähipäivinä julkistetaan työryhmän esitys uudeksi tuntijaoksi, joka on sisällöllisesti luultavasti sama kuin nykyinenkin, sillä kaikki opetus ja osaaminen perustuu puhe-, luku-, kirjoitus- ja kielitaitoon sekä tieteisiin, taiteisiin ja muuhun kulttuuriin.

Olisi luotava pysyvä ja joustava oppiainejärjestelmä, joka voi seurata aikaansa didaktisin sekä teknisen ja muun kehityksen edellyttämin jatkuvin eri kouluissa tapahtuvin, kasvatustieteen asiantuntijoiden ohjaamin muutoksin. Näin resursseja säästyisi opetukseen ja oppimiseen.

Todellisia muutoksia ei ole tapahtunut koko koulujärjestelmämme olemassaolon aikana. Perustuvatko nimikkeet taito- ja taideaineet sekä reaaliaineet jonkin totuuskomission määräykseen? Joskus laulusta ja soitosta tuli musiikki, kuvaamataidosta kuvataide, veistosta tekninen työ, äidinkielestä äidinkieli ja kirjallisuus; mutta runous ja muu kirjallisuus ei kuulu peruskoulussa ja lukiossa ollenkaan taideaineisiin.

Nyt kannatetaan draamaa uudeksi taideaineeksi, miksei sen sijaan irrotettaisi omakseen uusi ja todellinen taideaine "puhetaito ja kirjallisuus", johon tuo draamakin sisältyisi; tai sitten vain yläkouluun ilmaisutaito ja draama tasavertaisesti muiden taideaineiden kanssa, siis suurimmalta osaltaan valinnaisaineeksi. Tämä olisi huonompi mutta helpompi ratkaisu jähmettyneelle ajattelulle. Ja pedagoginen draamahan jo osataan aihekokonaisuuksia ja kokonaisopetusta suosivissa kouluissa, joissa tuntijako on käytännössä vain ohjeellinen niin kuin painotteisessakin opetuksessa. Mihin oppiaineeseen kuuluvat vaikkapa tanssi ja sirkus? Kysyn ihan vakavasti.

Vaikeinta lienee järkeistää uskontojen, elämänkatsomustiedon ja etiikan opetus. Tässä myös huomautan, että kaunokirjallisuus sisältää paljon näiden kokemista ja oppimista. Kaikille yhteinen uskontotieto olisi nykymaailmaan, erityisesti nyky-Suomeen, sopivin ratkaisu, joka ei uhkaisi mitään eikä ketään vaan mahdollistaisi kaikkien arvostuksen säilymisen vähintään yhtä hyvänä kuin nykyään.

Olisi aika päästä oppiainekeskeisyyksistä eheään oppimiseen ja yhteistyöhön, olisi nähtävä opiskelun ydin ja hylättävä varsinkin itsekäs ajattelu.

ESPOO - OAJ:N KIROSANA

2010-05-23T13:14:01+03:00

OAJ:n valtuusto valitsi uuden hallituksen. Periaatteena oli taas kerran muun Suomen G-tasapuolisuus, että kaikkien muiden edustajuus taataan paitsi Espoon. Mitä pohjoisempana olet opettajana, sitä enemmän saat päättää omista edustajistasi ja asioistasi ja näin välillisesti myös veturi(maksaja)etelän edustajista ja asioista.

Länsi-Uudenmaan kahden vaaliliiton, Espoon ehdokkaat ja muut, äänet jakautuivat valtuustovaalissa 1707 - 1388. Hallituspaikan sai kuitenkin muu kuin Espoo - edelleen jatkava hallituksen jäsen on kyllä ihan pätevä ja osaava ihminen. Häntä en moiti. Ihmettelen vain sitä, ettei 2500 jäsenen Espoon suomenkielisillä yleissivistävillä opettajilla ole ollut hallituspaikkaa yli 20 vuoteen. Jätän omaan arvoonsa kaikkein törkeimmät kommentit: "Espoon valtuutetut ovat aina olleet niin huonoja, ettei heitä voi valita."

Nyt meillä on kolme kokenutta ja pätevää edustaja; Martti Hellström, Heli Siberg ja Leena Taimela-Helenius ja yksi pätevä ja vähän kokemattomampi Johanna Ylinen. Martti on rehtori, luokanopettaja ja tohtori; Heli on luokanopettaja, lehtori ja töissä yhtenäisessä peruskoulussa, jolla ei kai ole yhtään edustajaa hallituksessa; Leena on lukion lehtori ja Johanna erityisopettaja. Todella laaja-alaista! Vielä on mainittava valitettava tosiasia, että muut kuin ysiläiset espoolaiset eivät tulleet valituiksi valtuustoon ollenkaan, mikä entisestään lisää hallituspaikkamme oikeutusta.

Tällaista on suuren ja mahtavan OAJ:n aluepolitiikka, jossa kaikki muu otetaan huomioon paitsi vuorotellen pks-veturit Espoo, Helsinki ja Vantaa. On siinä uudella puheenjohtajalla Olli Luukkaisella pitelemistä.

HELI HALLITUKSEEN

2010-04-03T11:26:01+03:00

Olen ollut pitkään mukana puolustamassa Espoon ja Kauniaisten suomenkielisten peruskoulujen ja lukioiden opettajien onnea ja menestystä tässä armottomassa maailmassa.

Emme ole saaneet edustajaamme OAJ:n hallitukseen vuosikymmeniin. Nyt on tämän momentumin aika. Länsi-Uudenmaan piirin ylivoimaisin, pätevin ja sopivin tähän tehtävään on luokanopettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja EKOAY:n puheenjohtaja Heli Siberg, jonka taakse piirimme voi yksimielisesti asettua ilman pelin politiikan täytyy olla ehdokas kaikista asteista -venkoilua.

Heli Siberg on ilmoittanut olevansa kaikkien opettajien edunvalvoja oman erityisosaamisensa lisäksi. Meillä on muitakin erinomaisia valtuutettuja - on rehtoria, luokanopettajaa, revoluutiota, nuoruutta, erityisopettajaa ja vieläpä lukiominää, jota kukaan ei kuulemma ymmärrä.

Heli on myös vastuullistanut itsensä paikallisesti taitavasti ja tarmokkaasti.

"Turvallinen arki koulutyöhön! Teen edunvalvontatyötä sisukkaalla sydämellä tavoitteen saavuttamiseksi. Kokemusta kuluneen kauden valtuustosta ja koulutuspoliittisesta toimikunnasta. Tavoitteena näkyvä koulutuspolitiikka, joka antaa potkua hyvälle palkkapolitiikalle! Opettajan ammatti on arvokas."

yksityisajattelija, joka toimii myös
OAJ:n Espoon ja Kauniasten paikallisyhdistyksen puheenjohtajana
Hannu Suntio

J. K. Tämä teksti vain vonkasi päähäni pääsiäisyllätyksenä itselleni sekä varmaan myös Helille ja muille.

LÄMMIN KIITOS KAIKILLE ÄÄNESTÄJILLENI

2010-03-25T21:22:01+02:00

Minun on syytä nöyrtyä mutta jatkakaa te, ja jos kohtaatte minut vielä, uskokaa, olen edelleen kasvamisen ja kasvatuksen puolella.

Tiedän, mitä olen tehnyt opettajien ja samalla myös oppilaiden hyväksi, ja tämän työn kautta olen oppinut arvostamaan itseäni ja lähimmäisiäni. En voi sille mitään, etteivät monet muut äänestäjät Teidän lisäksenne ole kokeneet samoin.

Iloitaan yhdessä vastuuseen päässeistä hyvistä edunvalvojista.

On hiljaisempi aika, en tästä enää kehity ja populistiksi en rupea.

TÄÄLTÄ TULLAAN OAJ, OLETKO VALMIS ÄÄNESTÄJÄ?

2010-03-21T20:10:01+02:00

EDUNVALVONNAN AAKKOSET JA OPPIMÄÄRÄ

2010-03-20T19:44:01+02:00

Olen toiminut opettajien ammattiyhdistystehtävissä koko työurani ajan, siis hyvin pitkään. Kokemus on vahvuus, mutta jos tulee ylimieliseksi, kaikkitietäväksi, olisi osattava luopua, koska silloin häviää myös innostus ja tarmo – alkaa vain ylpeillä norsunluutornissaan eikä pysty kouluttamaan uusia toimijoita, näkemään heidän ja omia todellisia vahvuuksiaan ja työskentelemään niiden avulla yhteiseksi hyväksi.

Minun ykköstoiminta-alueeni, kotikenttäni on aina ollut kasvatuksen ja opetuksen voimavarojen, resurssien turvaaminen. Johtamani OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen toiminta on tiivistynyt kolmeen pääkohtaan: vaikutetaan, tiedotetaan, tehdään yhteistyötä – siis tulipalojen estämistä enemmän kuin niiden sammuttamista. Toki silloin nuorena olin myös kovin kiinnostunut palkkaluokista ja erilaisista lisistä ja muistankin monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia palkkajärjestelmämme historiasta.

Olen kahden vuoden ajan osallistunut OAJ:n luottamusmiehille ja paikallisyhdistysten puheenjohtajille järjestämään kahdeksanpäiväiseen edunvalvonnan perusopintojen kurssiin, jossa perehdytään nimenomaan virka- ja työehtosopimuksiin (OVTES, KVTES), lainsäädäntöön ja neuvottelutaitoon. Näin olen halunnut kohdata uusia haasteita ja oppia entistä paremmin neuvomaan ja auttamaan opettajia heidän yksilöllisissä ongelmissaan ja korjaamaan valtakunnallisesti sopimus- ja lainsäädäntöpuutteita.

Hyvä luottamusmiesjärjestelmä on ammattijärjestön jäsenten paras turva. Onkin todella ilahduttavaa, että uudessa sopimuksessa parannetaan luottamusmiesten asemaa. Myös paikallisyhdistyksemme toukokuun koulutus- ja vaikuttamisseminaariin kutsumme työnantajien ja jäsenyhdistysten lisäksi luottamusmiehet.

Olen tiimityön kannattaja, ja mielestäni OAJ:ssä peruskoulun ja lukion opettajien pitää pystyä nykyistä parempaan yhteistyöhön – mutta samalla myös entistä parempaan yhteistyöhön muiden opettajaryhmien kanssa. Ainakin meillä Espoossa ja Kauniaisissa on hyviä kokemuksia tästä. Olenkin valmis viemään tätä tietotaitoa OAJ:n valtuustoon.

Valitsijayhdistykseni kokoonpano tukee mahdollisuuksiani. Sen asiamies on luokanopettaja, luottamusmies ja palkkasihteeri Markku Kälviä. Muiden jäsenien virkanimikkeet ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtori, ruotsin ja englannin kielen lehtori, matematiikan ja fysiikan lehtori, kuvataiteen lehtori ja laaja-alainen erityisopettaja. Itse olen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori enkä kiistä sitä, että olen kirjarakas ja suomenkielirakas.

Olin taas viime syksynä puhumassa Länsi-Uudenmaan piirin väelle lempiaiheestani, miksi osaamisen edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen vuoksi kannattaa panostaa kasvatukseen ja opetukseen. Pohdin myös, mitä ”säästöistä”, oikeammin leikkauksista seuraa. Olin pyytänyt myös kommentit piirimme puheenjohtajalta Markku Tikkaselta sekä palkkasihteereiltämme Kiti Ikoselta ja Markku Kälviältä, joka jyrähti mielestäni osuvasti: ”Opettajan näkökannalta: Työuupumus tulee lisääntymään, turhautuminen yms. seikat tulevat vaikuttamaan siten, että monet opettajat vaihtavat alaa pysyvästi. Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee ilman muuta opetuksen ja oppimisen tason heikentymistä. Suomi pärjää tässä kovassa maailmassa ainoastaan osaavien ihmisten ansiosta. Onko tulevaisuuden Suomi alikehittynyt takapajula? Työnantajan näkökannalta: Työnantaja on ilmoittanut, että palkkakilpailukyky on yksi elementti taisteltaessa koulutetusta työvoimasta. Se, mitä nyt tehdään, ei mitenkään edistä tätä näkökantaa, päinvastoin. Työolosuhteiden kuntoon saattaminen kenties helpottaisi työurien pidentymistä. Nykyinen meno johtaa päinvastaiseen tulokseen.”

Mitä edunvalvonta siis on? Tähän kysymykseen voisi vastata jopa tietokirjan verran. Minusta kyse on oman ryhmänsä etujen ajamisesta vilpittömin ja rehellisin keinoin. Meille opettajille sen pitäisi olla siinä mielessä kohtuullisen helppoa, että kukaan ei voi kiistää osaamisen merkitystä. Keskenämme haasteet ovat kovia: kuuntele, malta mielesi, ole myönteinen, jaksa olla tyyni, vaikka ajattelisit, että toinen on ihan metsässä, pidä huolta myös itsestäsi.

SAAVUTUKSIANI, TAVOITTEITANI

2010-02-14T19:44:01+02:00

Kokemus on vahvuus myös edunvalvonnassa - olen ollut mukana opettajien järjestö-, koulutus- ja palkkapolitiikassa 1980-luvulta asti. Tunnen palkkajärjestelmämme historian ja kehittämishaasteet erinomaisesti.

Olen opettanut Suomen ensimmäisessä yhtenäisessä peruskoulussa, Mainingin koulussa, yli 25 vuotta äidinkieltä ja kirjallisuutta enimmäkseen yläkoululaisille sekä suomea toisena kielenä ja ilmaisutaitoa luokille 3. - 9. joinakin vuosina.

Ay-tehtäviä ja saavutuksia

Olen toiminut koko työurani ajan eri ammattiyhdistystehtävissä: Espoon ja Kauniaisten oay:n yhteysopettajana, hallituksen jäsenenä, sihteerinä, tiedottajana ja puheenjohtajana ja vuodesta 1998 myös py:n samanlaisissa tehtävissä; Länsi-Uudenmaan oay-piirin hallituksen jäsenenä, piiritiedottajana ja varapuheenjohtajana; Opettajan toimitusneuvostossa 2004 - 2006; OAJ:n pääkaupunkiseudun alueverkoston jäsenenä sekä vuodesta 2009 Akavan Uudenmaan aluetoimikunnan jäsenenä.

EKOAY perusti aloitteestani tiedottajan ja kulttuuriasiainhoitajan tehtävät. Puheenjohtajana lisäsin yhdistyksen vaikuttamistoimintaa ja yhteistyötä vanhempien, median, sivistystoimen virkamiesten ja poliittisten päättäjien kanssa. Jo ennen kuin OAJ käynnisti Koulut kuntoon -vaikuttamishankkeen, kutsuimme ehdotukseni mukaisesti Espoon ja Kauniaisten valtuustoryhmien puheenjohtajia ja edustajia yhteysopettajaseminaariin keskustelemaan opetusasioista. Tilaisuudesta on kehittynyt kerran vuodessa toteutettava brändimme.

Edunvalvontahaasteita - vaikeuksien edessä en luovuta

Haluaisin vielä hyödyntää laajoja yhteistyöverkostojani, osaamistani, kokemustani ja toimintatarmoani opettajien yhteiseksi hyväksi unohtamatta koululaisia ja opiskelijoita paikallisesti, alueellisesti ja nyt myös valtakunnallisesti: aina sopivasti jostakin luopuen, uuteen ryhtyen. OAJ:n Espoon ja Kauniaisten py:n puheenjohtajana yhdessä hallituksen ja jäsenten kanssa johdan kaikkien opettajaryhmien edunvalvontaa: asetamme neuvottelutavoitteet, hyväksymme paikalliset sopimukset ja järjestämme vaikuttamistilaisuuksia yhdessä ja erikseen.

Haluan OAJ:n valtuustoon tekemään oikeudenmukaisia uudistuksia ja rohkeita päätöksiä perusteellisen asioihin perehtymisen pohjalta. OAJ:n puheenjohtajaksi äänestän parasta ehdokasta - se on ainoa oikea peruste valintaan.

Lisää ajatuksiani ja toimintaani www.hannusuntio.fi

Hannu Suntio
lehtori
050 556 9584
hannu.suntio@kolumbus.fi

Vaalitiivistys

2010-01-24T11:32:01+02:00

Intohimoista edunvalvontaa koko työurani ajan mm. sihteerinä, tiedottajana ja puheenjohtajana Uudellamaalla sekä Opettajan toimitusneuvostossa. Vaikuttamistyön osaaja nyt OAJ:n valtuustoon tekemään oikeudenmukaisia uudistuksia ja rohkeita päätöksiä. Kokemus on vahvuus myös palkkapolitiikassa.