Olen kehitellyt uuden runolajin, joka sopii niin nuorille kuin vanhoillekin. Se on lyhyt ja ytimekäs, siis yksisäkeistöinen ja nelisäkeinen. Kolmas säe kirjoitetaan yhteen ja sen alussa on aihetunniste, risuaita, hashtag. Tästä jemptistä runomuodosta, -formaatista, voi kehitellä pidempiäkin, vapaamuotoisia sovelluksia. Pääsääntöisesti koko runo kirjoitetaan pienillä kirjaimilla ilman välimerkkejä tuota yhtä risuaitaa lukuun ottamatta. Tämä sana-aita, lyhyesti aita on kuin maailmaan heitetty höyhen, avoin alusta ja lopusta. Se pysähdyttää äärelleen koskettamaan olemisen rakkautta, pohtimaan elämää.

Ensimmäinen säe on kaksisanainen, alkusointuinen ja sisältää paikan metaforan, esimerkiksi: majassa maininkien.

Toinen säe on toiminnallinen ja kaksisanainen sekä arvoituksellinen, mielenkiinnon virittävä lause. Toinen sanoista on predikaattiverbi, esimerkiksi: pursi kulkee.

Kolmas säe on sosiaalisesta mediasta poimittu tai keksitty subjektiivinen elämäntotuus tai -viisaus, alkaa hashtagilla; sanat kirjoitetaan yhteen, esimerkiksi: #elämäonhyvä

Neljäs ja viimeinen säe esittelee yleisesti tai harvoin nimeten toimijan, subjektin elämässään, esimerkiksi: neidon vaeltaa

Siis tässä koko esimerkkiaitani ja sen tulkinta:

majassa maininkien                                                                                                                                                                   pursi kulkee                                                                                                                                                                           #elämäonhyvä                                                                                                                                                                   neidon vaeltaa

Metafora maja johdattelee lapsuuteen: salaperäiseen, rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan. Nyt rakennusaineena on kuitenkin vesi, meri, joka voi olla hyvinkin myrskyinen niin kuin elämäkin. Läsnä on seikkailua, vaaraa; ihmiselon moninaisuutta jumalankeinussa. Pursi on kohtalo, aavemainen ja arvoituksellinen, merellä ääretön tie, jolla kulkeminen tarjoaa myös suunnatonta rikkautta. Navigare necesse est, vivere non est necesse - ja tarjolla on hyvä elämä. Kippari paljastuu, todetaan kuin niin monen laivan keulaveistos.            

Valtiovalta, opetushallitus ja muutkin organisaatiot ovat taas kuluttaneet paljon rahaa ja muita resursseja perusopetuksen oppituntien nimiksi ja määriksi. Lähipäivinä julkistetaan työryhmän esitys uudeksi tuntijaoksi, joka on sisällöllisesti luultavasti sama kuin nykyinenkin, sillä kaikki opetus ja osaaminen perustuu puhe-, luku-, kirjoitus- ja kielitaitoon sekä tieteisiin, taiteisiin ja muuhun kulttuuriin.

Olisi luotava pysyvä ja joustava oppiainejärjestelmä, joka voi seurata aikaansa didaktisin sekä teknisen ja muun kehityksen edellyttämin jatkuvin eri kouluissa tapahtuvin, kasvatustieteen asiantuntijoiden ohjaamin muutoksin. Näin resursseja säästyisi opetukseen ja oppimiseen.

Todellisia muutoksia ei ole tapahtunut koko koulujärjestelmämme olemassaolon aikana. Perustuvatko nimikkeet taito- ja taideaineet sekä reaaliaineet jonkin totuuskomission määräykseen? Joskus laulusta ja soitosta tuli musiikki, kuvaamataidosta kuvataide, veistosta tekninen työ, äidinkielestä äidinkieli ja kirjallisuus; mutta runous ja muu kirjallisuus ei kuulu peruskoulussa ja lukiossa ollenkaan taideaineisiin.

Nyt kannatetaan draamaa uudeksi taideaineeksi, miksei sen sijaan irrotettaisi omakseen uusi ja todellinen taideaine "puhetaito ja kirjallisuus", johon tuo draamakin sisältyisi; tai sitten vain yläkouluun ilmaisutaito ja draama tasavertaisesti muiden taideaineiden kanssa, siis suurimmalta osaltaan valinnaisaineeksi. Tämä olisi huonompi mutta helpompi ratkaisu jähmettyneelle ajattelulle. Ja pedagoginen draamahan jo osataan aihekokonaisuuksia ja kokonaisopetusta suosivissa kouluissa, joissa tuntijako on käytännössä vain ohjeellinen niin kuin painotteisessakin opetuksessa. Mihin oppiaineeseen kuuluvat vaikkapa tanssi ja sirkus? Kysyn ihan vakavasti.

Vaikeinta lienee järkeistää uskontojen, elämänkatsomustiedon ja etiikan opetus. Tässä myös huomautan, että kaunokirjallisuus sisältää paljon näiden kokemista ja oppimista. Kaikille yhteinen uskontotieto olisi nykymaailmaan, erityisesti nyky-Suomeen, sopivin ratkaisu, joka ei uhkaisi mitään eikä ketään vaan mahdollistaisi kaikkien arvostuksen säilymisen vähintään yhtä hyvänä kuin nykyään.

Olisi aika päästä oppiainekeskeisyyksistä eheään oppimiseen ja yhteistyöhön, olisi nähtävä opiskelun ydin ja hylättävä varsinkin itsekäs ajattelu.

 

OAJ:n valtuusto valitsi uuden hallituksen. Periaatteena oli taas kerran muun Suomen G-tasapuolisuus, että kaikkien muiden edustajuus taataan paitsi Espoon. Mitä pohjoisempana olet opettajana, sitä enemmän saat päättää omista edustajistasi ja asioistasi ja näin välillisesti myös veturi(maksaja)etelän edustajista ja asioista.

Länsi-Uudenmaan kahden vaaliliiton, Espoon ehdokkaat ja muut, äänet jakautuivat  valtuustovaalissa 1707 - 1388. Hallituspaikan sai kuitenkin muu kuin Espoo - edelleen jatkava hallituksen jäsen on kyllä ihan pätevä ja osaava ihminen. Häntä en moiti. Ihmettelen vain sitä, ettei 2500 jäsenen Espoon suomenkielisillä yleissivistävillä opettajilla ole ollut hallituspaikkaa yli 20 vuoteen. Jätän omaan arvoonsa kaikkein törkeimmät kommentit: "Espoon valtuutetut ovat aina olleet niin huonoja, ettei heitä voi valita."

Nyt meillä on kolme kokenutta ja pätevää edustaja; Martti Hellström, Heli Siberg ja Leena Taimela-Helenius ja yksi pätevä ja vähän kokemattomampi Johanna Ylinen. Martti on rehtori, luokanopettaja ja tohtori; Heli on luokanopettaja, lehtori ja töissä yhtenäisessä peruskoulussa, jolla ei kai ole yhtään edustajaa hallituksessa; Leena on lukion lehtori ja Johanna erityisopettaja. Todella laaja-alaista! Vielä on mainittava valitettava tosiasia, että muut kuin ysiläiset espoolaiset eivät tulleet valituiksi valtuustoon ollenkaan, mikä entisestään lisää hallituspaikkamme oikeutusta.

Tällaista on suuren ja mahtavan OAJ:n aluepolitiikka, jossa kaikki muu otetaan huomioon paitsi vuorotellen pks-veturit Espoo, Helsinki ja Vantaa. On siinä uudella puheenjohtajalla Olli Luukkaisella pitelemistä. 

  

Olen ollut pitkään mukana puolustamassa Espoon ja Kauniaisten suomenkielisten peruskoulujen ja lukioiden opettajien onnea ja menestystä tässä armottomassa maailmassa.

Emme ole saaneet edustajaamme OAJ:n hallitukseen vuosikymmeniin. Nyt on tämän momentumin aika. Länsi-Uudenmaan piirin ylivoimaisin, pätevin ja sopivin tähän tehtävään on luokanopettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja EKOAY:n puheenjohtaja Heli Siberg, jonka taakse piirimme voi yksimielisesti asettua ilman pelin politiikan täytyy olla ehdokas kaikista asteista -venkoilua.

Heli Siberg on ilmoittanut olevansa kaikkien opettajien edunvalvoja oman erityisosaamisensa lisäksi. Meillä on muitakin erinomaisia valtuutettuja - on rehtoria, luokanopettajaa, revoluutiota, nuoruutta, erityisopettajaa ja vieläpä lukiominää, jota kukaan ei kuulemma ymmärrä.

Heli on myös vastuullistanut itsensä paikallisesti taitavasti ja tarmokkaasti.
 
"Turvallinen arki koulutyöhön! Teen edunvalvontatyötä sisukkaalla sydämellä tavoitteen saavuttamiseksi. Kokemusta kuluneen kauden valtuustosta ja koulutuspoliittisesta toimikunnasta. Tavoitteena näkyvä koulutuspolitiikka, joka antaa potkua hyvälle palkkapolitiikalle! Opettajan ammatti on arvokas."


yksityisajattelija, joka toimii myös
OAJ:n Espoon ja Kauniasten paikallisyhdistyksen puheenjohtajana
Hannu Suntio

J. K. Tämä teksti vain vonkasi päähäni pääsiäisyllätyksenä itselleni sekä varmaan myös Helille ja muille.

Minun on syytä nöyrtyä mutta jatkakaa te, ja jos kohtaatte minut vielä, uskokaa, olen edelleen kasvamisen ja kasvatuksen puolella.

Tiedän, mitä olen tehnyt opettajien ja samalla myös oppilaiden hyväksi, ja tämän työn kautta olen oppinut arvostamaan itseäni ja lähimmäisiäni. En voi sille mitään, etteivät monet muut äänestäjät Teidän lisäksenne ole kokeneet samoin.
 
Iloitaan yhdessä vastuuseen päässeistä hyvistä edunvalvojista.

On hiljaisempi aika, en tästä enää kehity ja populistiksi en rupea.